Sanalla folk tai folklore tarkoitetaan kansanperinnettä eli erilaisia kulttuurin muotoja ja perinteitä, jotka liittyvät tiettyyn etniseen ryhmään. Virumaan tapauksessa määrittely venyy väkisin varsin laajaksi, koska seudulle ovat jättäneet jälkiään ristiretkien, sotien ja kaupankäynnin myötä monet eri kansallisuudet – myös me suomalaiset, jotka olemme seprakaupan puitteissa käyneet yli 700 vuoden ajan vaihtamassa kalansaaliita viljaan, käsitöihin – ja miksei myös virumaalaiseen pirtuun.

Kansanperinteisiin kuuluvat mm. erilaiset tarinat, kansantarut ja uskomukset, joita voidaan esittää myös musiikin tai muiden ilmaisutaiteiden keinoin sekä arkiset työskentelytavat ja käytännöt. Siksipä luonnollisia kohteita virumaalaiseen folkiin tutustumiseksi ovat eri museot ja kansanperinnetapahtumat – joiden joukossa ”aidosti” virumaalaisia ovat esim. Viru Folk -kansanmusiikkifestivaalit, Miesten tanssijuhlat sekä seudun itäisissä osissa jo 1980-luvun loppupuolelta asti joka toinen vuosi vietetyt Kirde Killat (eli Koillisen kansanjuhlat) sekä viime vuonna ensimmäistä kertaa järjestetyt syksyiset Narvan tanssijuhlat.

Miesten tanssijuhlissa Rakveren stadionilla yleisön eteen asteli yli 4 000 eri-ikäistä miestä ja poikaa.

Lahemaan kansallispuisto vaalii alueen kulttuuriperintöä

Toinen folkin määritteistä liittyy paikalliseen kulttuuriperintöön – siihen, kuinka paikalliset ihmiset ovat määritelleet aikojen saatossa oman identiteettinsä ja kuinka he vaalivat kyseistä kotiseututunnetta yli sukupolvien. Tätä ajattelutavan ilmentymiä voi Virumaalla tutkia esim. Lahemaan kansallispuistossa, joka perustettiin vuonna 1971 (muuten ensimmäisenä koko suuressa Neuvostoliitossa) – ja jonka yhtenä tehtävänä luonnonarvojen säilyttämisen ohella on esitellä Suomenlahden rannikkokylien ja kartanoseutujen historiaa.

Iisakun pitäjänmuseon vaihtuvaisnäyttelyt ovat esitelleet niin hääpukuja kuin palokuntavarusteitakin.

Museoita, jotka kertovat esineiden ja tarinoiden kautta paikallisten ihmisten elämästä seudulla, kutsutaan Suomessa usein kotiseutumuseoiksi. Virumaallakin vastaavia on useita, kaikki omanhenkisiään:
Rakveren kaupunkilaisen talomuseo esittelee kahden eri aikakauden kaupunkilaiselämää aidossa 1750-luvun ympäristössä Pikk-kadulla;
Altjan kievari ja Käsmun merimuseo valaisevat arkista elämää Suomenlahden rannikkokylissä;
Idempänä Narva-Jõesuun etnografiamuseo kertoo Pohjolan Rivieraksi kutsutun loma- ja kylpyläkohteen vieraista ja heidän vaikutuksistaan paikallisten elämään;
Iisakun pitäjänmuseo esittelee paikallisen opettajattaren kotia 1900-luvun alusta. Toisaalta Iisakussa on esillä myös paljon tietoutta seudulle 1200-luvulla muuttaneista vatjalaisista ja noin sataa vuotta myöhemmin heidän joukkoonsa uskonnollisten vainojen uhreina saapuneista venäläisistä ja siitä, miksi Peipsijärven pohjoispuolen vatjalais-venäläistä yhteisöä alettiin virolaisten keskuudessa kutsua poluvernikeiksi eli puoliverisiksi tai puoliuskoisiksi, ja
Rakveren linnoitus sekä Narvan Hermannin linnoituksessa toimiva Narvan museo opettavat interaktiivisesti, millaista oli ritarien sekä muurien suojassa toimineiden kauppamiesten ynnä muiden ammattiharjoittajien elämä;
– Samaa tekee Viron Kaivosmuseo palavankiven louhintaa vuosikausia tehneiden kaivosmiesten työtä esitellessään;
….ja ovatpa toki myös seudun lukuisat kartanomuseot aikakautensa elämäntapojen esittelijöitä.

Käsmun merimuseon iäkäs johtaja ymmärtää rannikkoseudun ihmisenä hieman myös suomea.

Folklore syntyy ihmisten vuorovaikutuksesta

Koska historia muokkautuu kulttuuriperinnöksi lähes aina läpi ihmiskäsien kosketuksen, ovat paikalliset tekijät ja kokijat avainasemassa välittämään folkloren tuntoja meille matkailijoille. Aikojen saatossa Virumaan halki on kulkenut ja seudulle asumaan jäänyt monien heimojen sekä kansallisuuksien edustajina kalastajia, käsityön taitajia, suoalueita kuivattavia viljelijöitä sekä kartanoiden baltiansaksalaisia isäntiä – toisaalta myös eri puolilta Neuvostoliittoa tuotuja asiantuntijoita ja työläisiä. Monimuotoisuus on rikkaus, jota Virumaalla ei vaalita keinotekoisesti, vaan joka palkitsee ennakkoluulonsa sivuun heittävien mielet.

Virumaalaisen kulttuuriperinnön sanansaattajia ovat mm. Karepan kylässä elänyt, kenties tunnetuin virolainen merimaalari Richard Sagrits ja hänen töilleen pyhitetty museo, lähellä Rakverea Pajustissa Ülle Vahtran johdolla työskentelevät Lõnga Liisun käsityösalongin kymmenkunta käsityöammattilaista, Narvan Oopperajuhlien järjestäjä ja itsekin solistina esiintynyt – muutama vuosi sitten Kulttuuritoimituksen toimittajalle taustoistaan kertonut Julia Savitskaja, Vaivaran Sinimäkien sotamuseon johtaja ja Virumaan itäisten osien suomenkielen taitoinen opas Ivika Maidre, Rakveressä nuoruusvuotensa viettänyt säveltäjämestari Arvo Pärt, sekä lintuhavainnoistaan kahdeksan kirjaa julkaissut ornitologian harrastaja ja Viru Folk -festivaalien järjestelijähenki Peep Vaidla. Heitä kohdatessaan kannattaa jäädä toviksi kuuntelemaan, sillä hippunen hyvää virunmaalaisuutta voi tarttua heistä kuin huomaamatta kuulijaan.

Lõnga Liisun sormistaan taitavat käsityöläiset. Osa langoista värjätään paikan päällä kasvivärein.