Tiesitkö tätä Virumaasta?

Virumaa on virolainen muinaismaakunta, joka ulottui nykyistä Tallinnaa ympäröineestä Revalasta itään Narvanjoelle asti.

Nykyään Virumaa on hallinnollisesti jaettu Länsi- ja Itä-Virumaan maakunniksi. Sen merkitys on ollut niin keskeinen vuosisatojen saatossa Suomenlahden pohjoisrannalla asuneille koillis- ja eteläsuomalaisille seprakaupan kävijöille, kalastajille ja maanviljelijöille, että koko Viron maata ja maassa asuvaa kansaa on alettu kutsua Virumaan nimestä johdetulla tavalla – Viro ja virolaiset.

Historia

Ensimmäinen kirjallinen merkintä Virumaasta on peräisin Ruotsin Upplannista, jossa vuosien 1020-1030 aikaan kaksi äitiä kaiversivat sanan osoittamaan Virumaalla surmansa saaneiden poikiensa kuolinpaikkaa. Tanskan kuningas Henrikin kronikassa paikannimi Virumaa esiintyy jo useita kertoja, mm. vuoden 1197 kohdalla merkkaamassa ruotsalaisten tekemiä sotaretkiä alueelle.

Tanskan vallan aika Virumaalla kukoisti vuosien 1219-1346 välillä. Mm. vuodelta 1241 peräisin olevassa kuninkaan veronkeruuluettelossa mainitaan yli 500 kylän- ja paikannimeä Virumaalta ja Harjumaalta. Aikakautta seurasi noin 200 vuoden pituinen saksalaisen eli Liiviläisen ritarikunnan hallintokausi, jolloin alueelle rakennettiin paljon ritarilinnoituksia ja kivikirkkoja.

Venäjää vastaan käydyn Liivinmaan sodan (1558–1583) jälkeen Virumaalla vietettiin varsin sekaista Ruotsin vallan aikaa, koska puolalaisetkin halusivat osaansa viljavista maista ja sotivat Ruotsia vastaan mm. Rakveren kaupungin omistuksesta vuosina 1600-1629.

Seuraavaksi virumaalaiset olivat taas sodan jaloissa Suuressa Pohjan sodassa. Ruotsin ja Venäjän joukot ottivat mittaa toisistaan ja Narvan herruudesta kahdessa merkittävässä taistelussa. Lopulta sota päättyi Uudenkaupungin rauhansopimukseen v. 1721, jolla Virumaa ja käytännössä koko Viro määrättiin Venäjän tsaariruhtinaskunnalle kuuluvaksi.

Venäjän kaudelta ovat peräisin mm. Narvaan v. 1857 kohonnut Kreenholmin Manufaktuuri eli jättimäinen tekstiilitehdas sekä Virumaan läpi Paldiskiin rakennettu rautatie (v. 1869), Vuonna 1913 koko Virumaalla asui 111 000 ihmistä, joista yli kymmenesosa eli 12 000 työskenteli Kreenholmin tehtaassa.

Viron vapaussodan, ensimmäisen itsenäisyyden, toisen maailmansodan ja neuvostovallan ajat ovat Virumaalla kulkeneet varsin samoissa merkeissä kuin muunkin Viron lähihistoria. Raja-alueena Suomenlahden rannikko oli toki erityisen sotilasvalvonnan alaisena, ja Itä-Viron raskas teollisuus toimi pitkälti muualta Neuvostoliitosta värvätyn venäjänkielisen työvoiman pyörittämänä.

Uudellenitsenäistymisen jälkeen Virumaa oli matkailullisesti pitkään Tallinnan, Saarenmaan ja Pärnun varjossa, mutta alueen infrastruktuurin kehittyminen ja sitkeä laadunkehitystyö ovat 2010-luvulta lähtien alkaneet kantaa viljaa. ”Itä-Viro on kasvanut pommiaukosta seikkailuturismin Mekaksi”, tokaisikin Viron matkailuyritysten liiton puheenjohtaja Tiit Pruuli taannoin lehtihaastattelussa.

Kaupungit, kunnat ja niiden väestö

Virumaan länsipuolisten osien eli kahdeksan kunnan hallinto- ja talouskeskus on 100 km päässä Tallinnasta sijaitseva Rakvere, noin 15 000 asukkaineen ainoa kaupunki Länsi-Virumaalla. Itäinen Virumaa koostuu vuoden 2017 valtiollisen kuntauudistuksen jälkeen sekin kahdeksasta kunnasta, joista neljä on kaupunkeja: Kohtla-Järve, Narva, Narva-Jõesuu ja Sillamäe.

Asukkaita Virumaalla on nykyisin 200 000. Heistä reilu neljäsosa asuu Viron kolmanneksi suurimmassa kaupungissa Narvassa ja loput ovat jakautuneet siten, että lännessä on noin 60 000 asukasta ja Itä-Virumaalla 140 000. Asukkaiden etninen tausta ja jakautuminen alueella poikkeaa muista Viron maakunnista selvästi, sillä toisen maailmansodan jälkeen Virumaan itäosien teollisuuskaupunkeihin tuotiin työvoimaa todella paljon eri puolilta tuolloista Neuvostoliittoa. Siksi Virumaan länsiosissa virolaisten suhteellinen osuus paikallisväestöstä on 87%, mutta idässä vain noin 20%.

Talous ja elinkeinot

Virumaan nykyiset merkittävimmät teollisuudenalat ja työnantajat perustuvat pitkälti alueella jo neuvostoaikana rakennettuun infrastruktuuriin sekä hyödynnettyihin luonnonvaroihin. Siten seudun länsipuolisten osien keskeisiä teollisuudenaloja ovat elintarvike-, metalli- ja metsäteollisuus, kun taas idässä on louhittu pitkään palavaakiveä mm. energiantuotannon tarpeisiin sekä investoitu kemian-, metalli- ja konepajateollisuuteen. Rautatie- ja rahtisatamayhteyksiensä vuoksi Virumaalla työllistytään myös kuljetuksen ja logistiikan aloilla.

Tunnettuja virumaalaisia

Menneiden aikojen saatossa sekä nykypäivänkin virolaisessa yhteiskunnassa on Virumaalta lähtöisin tai siellä asunut henkilöitä, joiden nimi ja teot ovat tuttuja ainakin kaikille virolaisille:

  • Erik Dahlberg (1625-1703)
    Ruotsalainen arkkitehti ja sotilasinsinööri, joka suunnitteli ja johti Narvan (sekä Tallinnan ja Tarton) puolustusbastionien rakentamista paikan päällä
  • O.W. Masing (1763-1832)
    Lüganusen ja Viru-Nigulan pappi, joka loi vironkielisiä aapisia ja oppikirjoja sekä juurruti viron kieleen õ-vokaalin.
  • Robert ja Eduard von Toll (1802-1876 ja 1858-1902)
    setä ja veljenpoika, jotka liittyvät Kukrusen kartanoon, palavankiven eli kukersiitin käytön aloitukseen ja jäämeren alueen tutkimukseen
  • F.R. Kreutzwald (Kadrina 1803-1882)
    Runoilija ja kansanperinteen kokoaja, Viron kansalliseepoksen Kalevipojan luoja
  • Adolf Hahn (1832-1914)
    Venäläissyntyinen insinööri, liikemies ja Narvan kaupunginjohtaja, joka kehitti alueen taloutta ja Narva-Jõesuun lomatoimintaa, mm. kuursaalin
  • Eduard Vilde (Simuna 1865-1953)
    Ensimmäinen virolainen ammattikirjailija, lehtimies ja poliitikko, joka asui ja julkaisi töitään 1906 myös Suomessa
  • Georg Lurich (Väike-Maarja 1876-1920)
    Aikansa suurin urheilusankari Virossa ja maailmallakin tunnettu painonnostaja ja painija
  • Alar Kotli (Väike-Maarja 1904-1963)
    Virolaisittain merkittävä arkkitehti, jonka töitä ovat mm. Tallinnan laululava, Estonia-teatterin korjaus sodan jälkeen ja Rakveren Paavalin kirkko
  • Richard Sagrits (Karepa 1910-1968)
    Maisema- ja meriaiheistaan tunnettu virolainen taidemaalari, jonka kotitila toimii nykyään museona
  • Paul Keres (Narva 1916-1975)
    Kansainvälisesti erittäin tunnettu shakkimestari, joka oli 30 vuoden ajan maailman Top10-pelaajia
  • Arvo Pärt (1935-  )
    Lapsena ja nuorena Rakveressä asunut ja musiikkia opiskellut maailmankuulu säveltäjä
  • Priit Pärn (1946-  )
    Tapalla lapsena asunut, maailmalla useasti palkittu piirroselokuvien tekijä ja kuvittaja
  • Aivar ”Seaküla” Simson (Jõhvi 1959-  )
    Kuvanveistäjä, joka on tehnyt mm. Arvo Pärtin (Rakvere) ja Paul Keresen (Narva) patsaat, Sakan kartanopihan muistomerkit ja Alutagusen saksanhirvi -patsaan Jõhviin
  • Elmo Nüganen (Jõhvi 1962-  )
    Teatteri- ja elokuvaohjaaja ja näyttelijä, jonka tunnetuimpia töitä ovat Nimet marmoritaululla, Oscar-ehdokas Mandariinit ja Apteekkari Melchior -trilogia
  • Tanel ja Gerli Padar (Haljala, 1979- ja 1980- )
    Muusikkosisarukset, joista Tanel onnistui voittamaan Euroviisut v. 2001
  • Piret Hartman (Püssi 1981-  )
    Viron nykyinen kulttuuriministeri, joka on toiminu aiemmin mm. Viron ylioppilasliiton puheenjohtajana ja kulttuuriministeriön kanslerina
  • Baruto eli Kaido Höövelson. (Väike-Maarja 1984-  )
    Teki Japanissa pitkän sumopainiuran ja ylsi ammattilaisena ranking-listan 2. sijalle

Jaa matkatunnelmiasi Instagramissa

#virumaa_fi